Viihtyisä maaseutukylä lähellä kaupunkipalveluja.

Tervetuloa tutustumaan luonnonilmiöön, jonka maapallon ilmastonmuutokset ovat aiheuttaneet. Jatkuvasti kohoava maa aiheuttaa Simon maankohoumapuiston alueella meren pakenemista kauemmas mantereesta. Vuosittain maa-ala kasvaa puiston alueella omakotitontin verran, veneväylät mataloituvat ja uusia saaria syntyy koko ajan. Maankohouman voi todeta eri puolilla puistoa olevien opastaulujen ja karttojen avulla, ja nähdä, millaisen muutoksen maisema on kokenut muutaman sadan vuoden aikana. Tervetuloa tutustumaan! Maankohoumapuiston kotisivut.

Maan kohoaminen Skandinaviassa johtuu jääkaudesta.
Viimeinen jääkausi, nimeltään ”Veiksel”, peitti Skandinavian ja osan Eurooppaa paksulla mannerjäällä. Jääkauden aikana Skandinaviaa peitti 1 000 - 3 700 metriä paksu jäätikkö. Jäätikön massa painoi Skandinaviassa maapallon sulan sisuksen päällä olevan n. 60 kilomertin vahvuista mannerlaattaa lommolle. Puiston alueella jään aiheuttama paine maankamaraa vasten oli n. 3000 tonnia neliömetriä kohti. Mannerjään aiheuttaman painauman syvyys vaihteli kymmenistä metreistä aina satoihin metreihin. Puiston alueella painauma oli noin 900 - 1 000 metriä syvä.

10000 vuoden aikana painauma on alkanut oieta, joka näkyy meren rannan siirtymisenä kauemmaksi mantereesta. Simon maankohoumapuistossa on 10 opastuspistettä, joissa voi tutustua rannikon rantaviivan siirtymiseen 500 viimeisen vuoden aikana. Koska maan kohoaminen on voimakkainta Perämeren alueella, muutokset rantamaisemassa ovat myös suuria. Vanhimmat asukkaat vielä muistavat, miten meren ranta oli lähempänä asutusta ja venevalkamat talojen lahettyvillä. Muutos on hidasta, mutta kylien vanhimmat muistavat meren pinnan laskeneen lähes metrin elinvuosiensa aikana.

Maapallolla on edelleenkin alueita, joissa jäätikkö painaa maankamaraa vastaavalla tavalla. Esimerkiksi Etelämantereella ja Grönlannissa tilanteet muistuttavat sitä, mikä oli Skandinaviassa vielä 15 000 vuotta sitten. Esimerkiksi Grönlannissa jäätikön paksuus saaren keskellä on yli 3 km ja maankuori jäätikön alla on painunut merenpinnan alapuolelle.


Jääkauden jäljiltä maankuori oikenee noin sentin vuodessa. Perämeren alueella maankohoaminen on erityisen voimakasta. 1500-luvulla maisema oli huimasti erilainen kuin nykyään. Simon kirkkokin olisi silloin vielä ollut veden alla.

Viidenkymmenen vuoden välein kuvannetut kartat kertovat Simon värikästä historiaa. Maata on noussut merestä noin metrin sadassa vuodessa ja muinainen rantaviiva on nykyään pusikkoa ja metsää.